Trottering stable

Hadol du Vivier won Charme Asserdal so clearly 4-year Criterium Continental in Paris Vincennes in front of our eyes 1977

Suomalaisia oli runsaasti 1984 Kentucky Futurityn Red Mile'n kisassa. Heikki Korven Impish Legacy oli yksi niistä. Sitä ajoi Pekka Korpi, joka ei osannut englantia! Hänen veljensä puhuu, mutta hyvin vähän.

DRAM

Alla pelilippuja Vincennesistä, Lontoon laukkaradoilta, Köpenhaminan Lundenista ja Solvallasta sekä sisäänpääsylippu Milanon San Siron radalta sekä tallikortti Käpylän raviradalta Helsingistä

OIKEUS
PÄÄTÖS
Vahingonkorvaus
Urheilukilpailut ja huvitilaisuudet

Diaarinumero: S80/1376
Esittelypäivä: 19.10.1981
Antopäivä: 26.8.1982
Taltio: 4017
Osakeyhtiön järjestämissä talviraveissa oli kilpailuun osallistunut ravihevonen jäisellä juoksuradalla kelin liukkauden vuoksi liukastunut ja kaatunut saaden vammoja, joiden johdosta se oli lopetettava. Kun yhtiö ravien järjestäjänä ei ollut ryhtynyt erityisen liukkaasta kelistä aiheutuneen ravikilpailun luonteeseen kuulumattoman kaatumis- ja vahingoittumisvaaran välttämiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin, yhtiö velvoitettiin suorittamaan ravihevosen omistajille vahingonkorvausta. Ään

Oriin omistajien katsottiin myötävaikuttaneen vahingon syntyyn sallimalla oriin osallistua sanotuissa vaarallisissa keliolosuhteissa käytyyn kilpailuun. Ään

III-jaosto

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
A ja B olivat C Oy:lle 8.3.1978 tiedoksi toimittamansa haasteen nojalla Helsingin RO:ssa kertonut, että heidän yhdessä omistamansa 10.5.1974 syntynyt ori Peter Arrogant oli yhtiön 7.12.1977 järjestämien Käpylän iltaravien kuudennessa lähdössä muutama metri maaliin tulonsa jälkeen radan liukkauden vuoksi kaatunut, jolloin sen vasemman etujalan kyynärluu oli murtunut. Murtuma oli seuraavana päivänä korjattu leikkauksella, mutta 30.12.1977 oriin saman jalan olkavarren luun alapäässä oli lisäksi todettu kyynärnivelen sisäinen murtuma, mikä olisi nivelen jäykistymisen muodossa aiheuttanut oriille pysyvän invaliditeetin. Sen vuoksi laiminlyömällä vallinneissa sääolosuhteissa ennen kilpailua erittäin luikkaan radan lanaus- ja hiekoitustoimenpiteet oli huolimattomuudellaan aiheuttanut oriin kaatumisen sen asianmukaisesti hokkikengityksestä huolimatta ja kun ravikilpailuissa noudatettavaksi hyväksyttyjen sääntöjen mukaan hevosta ei radan liukkauden vuoksi voinut jättää pois kilpailuista ilman rangaistusseuraamusta ja kun mainitun oriin arvoksi, sen 16 000 markan hankintahinta ja sen jälkeiset kilpailusaavutukset, suku ja kehitysvaihe huomioon ottaen, oli katsottava 40 000 markkaa, A ja B olivat vaatineet, että yhtiö velvoitettaisiin suorittamaan heille yhteiseksi korvaukseksi oriista 40 000 sekä leikkaus-, lääkitys- ja hoitokuluista 1 500 markkaa, molemmat määrät 6 prosentin korkoineen 7.12.1977 lukien.

Yhtiön vastustettua kannetta RO p. 11.12.1978 oli lausunut selvitetyksi, että A:n ja B:n omistama Peter Arrogant niminen ori oli osallistunut C Oy:n 7.12.1977 Käpylän raviradalla järjestämiin iltaraveihin ja että ori oli heti maaliin saapumisensa jälkeen liukastunut ja kaatunut kyljelleen saaden kanteessa selostetut vammat, joiden johdosta se oli eläinlääkärin kehotuksesta 6.1.1978 teurastettu. Edelleen RO oli päätöksessään todennut, ettei ravikilpailujen järjestämisestä ollut laissa määräyksiä. Ravikilpailujen järjestäjät olivat Suomen Hippos r.y:n jäseniä. Sanottu yhdistys oli hakemuksesta myöntänyt luvat kilpailujen järjestämiseen ja myös valvonut niitä. Yhdistys oli vahvistanut jäsenistölleen ravikilpailusäännöt sekä erinäisiä pysyväisohjeita, jotka eivät kuitenkaan olleet sisältäneet määräyksiä raviratojen hiekoittamisesta tai lanauksesta. RO oli todennut, että ravikilpailuja oli tapana järjestää myös talvisin ja hyvin vaihtelevissa olosuhteissa ja että kilpailuun osallistuvien hevosten liukastumisen estämiseksi oli tapana käyttää niin sanottuja hokkikenkiä. Kantajat olivat, ilmoittaessaan mainitun oriin kilpailuihin talvisissa olosuhteissa, pyrkineet taloudellisen edun saamiseen ja samalla hyväksyneet hevosen vahingoittumisen mahdollisuuden. Näillä perusteilla ja kun kantajat eivät olleet näyttäneet, että yhtiö olisi kysymyksessä olevien ravien järjestelyssä syyllistyneet laiminlyönteihin, RO oli hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n ja B:n yhteisvastuullisesti suorittamaan yhtiölle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 3 000 markkaa.

Helsingin HO, jonka tutkittavaksi A ja B olivat saattaneet jutun, t. 24.9.1980 oli jättänyt jutun RO:n päätöksen varaan ja velvoittanut A:n ja B:n yhteisvastuullisesti suorittamaan yhtiölle korvaukseksi vastauskuluista HO:ssa 350 markkaa.

Pyytäen valituslupaa A ja B hakivat muutosta HO:n tuomioon. Lupa myönnettiin ja C Oy antoi siltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.

KKO t. tutki jutun. Asiakirjoista ilmeni, että kysymyksessä olevat ravikilpailut oli käyty olosuhteissa, joissa kilparata oli sen pinnalle muodostuneen jäätikön johdosta ollut erityisen liukas. Liukkaus oli ilmennyt muun muassa siten, että ajokärryt olivat jo lähtöön järjestäydyttäessä liukuneet toisiaan vasten ja että radan kaarteet oli jouduttu ajamaan normaalia alhaisempaa nopeutta käyttäen, koska hevosten hokkikenkien hokit eivät kyenneet saamaan jäisin radan pinnasta pitävää otetta. Jotkut hevoset olivat ravin aikana liukastelleet kuitenkaan kaatumatta. Kerrotut, normaaleista talviolosuhteista poikkeavat seikat olivat olleet C Oy:n havaittavissa. Yhtiöllä oli ollut velvollisuus ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin radan kunnon suhteen, että kilpailijat eivät joutuneet kilpailun luonteeseen kuulumattomalle vahingoittumisvaaralle alttiiksi. Yhtiön olisi kysymyksessä olevien ravien järjestäjänä siten tullut ryhtyä radan hiekoitukseen tai muihin tarpeellisiin toimiin radan liukkaudesta aiheutuneen kaatumis- ja vahingoittumisvaaran välttämiseksi. Sanottujen turvatoimien laiminlyönnistä oli johtunut, että kantajien omistama edellä mainittu ori oli radan liukkauden vuoksi kaatunut RO:n päätöksessä todetuin seurauksin. Sen vuoksi yhtiö oli vastuussa mainitusta onnettomuudesta kantajille aiheutuneesta vahingosta. Toisaalta KKO katsoi, että kantajat olivat itse osaltaan myötävaikuttaneet vahingon syntyyn sallimalla oriinsa osallistua vaarallisissa keliolosuhteissa käytyyn kilpailuun, vaikka heillä, ravikilpailusäännöistä huolimatta, oli katsottava mainittujen olosuhteiden vuoksi olleen oikeus kieltäytyä kilpailusta. Myötävaikutuksen asteeksi KKO harkitsi yhden neljäsosan aiheutuneesta vahingosta. Kysymyksessä olevan hevosen arvoksi KKO esitetyn selvityksen perusteella katsoi kantajien ilmoittamat 40 000 markkaa. Asianomainen vakuutusyhtiö oli oritta varten otetun urheiluhevosvakuutuksen perusteella suorittanut mainitun onnettomuuden johdosta korvauksena 16 000 markan vakuutussumman ja hevosen 2 340 markan teurasarvon erotuksen eli 13 660 markkaa. Esitetyn selvityksen mukaan A ja B olivat kuitenkin velvollisia vahingon aiheuttajalta ehkä saamansa vahingonkorvauksen johdosta vastaavasti palauttamaan asianosaiselle vakuutusyhtiölle siltä saamaansa vahingonkorvausta. Sen vuoksi KKO harkitsi oikeaksi, kumoten HO:n tuomion ja RO:n päätöksen, velvoittaa C Oy:n suorittamaan A:lle ja B:lle, heidän oma myötävaikutuksensa huomioon ottaen, yhteiseksi korvaukseksi kolme neljäsosaa oriin arvosta teurasarvo vähennettynä eli 28 245 markkaa ja samoin kolme neljäsosaa 1 500 markan määräisistä leikkaus-, lääkitys- ja hoitokuluista eli 1 125 markkaa, molemmat määrät 5 prosentin korkoineen haastepäivästä 8.3.1978 lukien. Lisäksi C Oy velvoitettiin korvaamaan A:n ja B:n yhteiset oikeudenkäyntikulut jutussa 2 000 markalla.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Ylimääräinen oikeusneuvos Rosokivi: tutkin jutun ja katson KKO:n tuomiolauselmasta ilmenevin perustein yhtiön olevan vastuussa A:lle ja B:lle aiheutuneesta vahingosta. Sen sijaan katson, ettei A:n ja B:n ole selvitetty siten myötävaikuttaneen kysymyksessä olevan vahingon syntymiseen, että heille tuomittavaa vahingonkorvausta olisi sen vuoksi soviteltava. Oriin arvona on pidettävä 40 000 markkaa. Sen vuoksi ja kun kysymystä oritta koskevan vakuutuksen vaikutuksesta korvauksen suorittamiseen ei voida tässä yhteydessä ratkaista, harkitsen oikeaksi, kumoten HO:n tuomion ja RO:n päätöksen, velvoittaa C Oy:n suorittamaan A:lle ja B:lle yhteisesti korvaukseksi oriin arvosta, teurasarvo vähennettynä, 37 660 markkaa sekä leikkaus-, lääkitys- ja hoitokuluista 1 500 markkaa, molemmat määrät 5 prosentin korkoineen haastepäivästä 8.3.1978. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevalta osalta olen KKO:n tuomiolauselman kannalla.

Ylimääräinen oikeusneuvos Ketola: olen muutoin KKO:n tuomiolauselmasta ilmenevällä kannalla paitsi että katson A:n ja B:n myötävaikutuksen vahinkoon puoleksi vahingon määrästä. Sen vuoksi harkitsen oikeaksi velvoittaa C Oy:n suorittamaan A:lle ja B:lle yhteiseksi korvaukseksi puolet oriin arvosta teurasarvo vähennettynä eli 18 830 markkaa sekä samoin puolet 1 500 markan määräisistä leikkaus-, lääkitys- ja hoitokuluista eli 750 markkaa, molemmat määrät KKO:n mainitsemine korkoineen.

Oikeusneuvos Takala: olen samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Ketola.

Oikeusneuvos Saarni-Rytkölä: yhdyn siihen toteamukseen, joka KKO:n tuomion perusteluissa on esitetty kilparadan liukkaudesta ja sen vaikutuksesta Peter Arrogantin kaatumiseen. C Oy:llä, jonka toimialana on muun muassa ylläpitää ravirataa ja järjestää ravikilpailuja, on riippumatta siitä, onko hyväksytyissä ravikilpailusäännöissä määräyksiä raviradan kunnosta, samanlainen velvollisuus kuin yleensä urheilukentän haltijalla ryhtyä toimenpiteisiin radan kunnon suhteen, että kilpailijat eivät joudu kilpailun luonteeseen kuulumattomalle vahingoittumisvaaralle alttiiksi. Kilpailijalla puolestaan, riippumatta siitä pyrkiikö hän kilpailuun osallistumisella taloudelliseen tulokseen, ei ilman erityisiä määräyksiä voi olla velvollisuutta radan kunnon tutkimiseen. Ravikilpailusääntöjen määräykset huomioon ottaen ei kilpailijalla myöskään oli ilmoittautumisen jälkeen oikeutta itsenäisesti päättää kilpailusta kieltäytymisestä, vaan päätös edellyttää kilpailutuomariston lupaa.

Katson yhtiön laiminlyönnillään huolehtia raviradan kunnosta olevan vastuussa kysymyksessä olevasta vahingosta. A:n ja B:n ei ole näytetty laiminlyöneen ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, joilla vahinko olisi ollut vältettävissä, tai muutoinkaan myötävaikuttaneen sen syntymiseen. Esitetyn selvityksen perusteella hevosen arvona on pidettävä 40 000 markkaa. Mainitun perustein ja kun sitä seikkaa, mikä vaikutus korvauksen suorittamisen jakautumiseen on Peter Arrogantia koskevalla urheiluvakuutuksella ja yhtiön ottamalla vastuuvakuutuksella, ei voida tämän jutun yhteydessä ratkaista, harkitsen oikeaksi, kumoten HO:n tuomion ja RO:n päätöksen, velvoittaa yhtiön suorittamaan A:lle ja B:lle yhteisesti korvaukseksi oriin arvosta, sen teurasarvon vähentäen, 37 660 markkaa sekä korvaukseksi leikkaus-, lääkitys- ja hoitokuluista 1 500 markkaa, molemmat määrät 5 prosentin korkoineen haastepäivästä 8.3.1978. Asian laatuun nähden saavat A ja B kuitenkin pitää vahinkonaan heillä jutussa olleet kulut.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvos Salervo

Peter tuotiin Ruotsista emänsä Evergreenin vatsassa Suomeen. Alla Evergreen kotitallillaan Ylölän kartanon maisemissa.